Kevät!

Kevät on aina niin ihmeellistä aikaa. Pitkään jatkuneen talven jälkeen olen jo melkein menettänyt toivoni, katselen miten esikastatetut tomaattini ovat venähtäneet pituutta, miten taimihyllyt notkuvat taimia ja mietin, miten ihmeessä nämä selviävät siihen asti, että saan ne istutettua ulos. Mutta sitten kevät tuleekin jättiharppauksin eikä sitä oikein ehdi tahdissa mukana.

Mustaherukan lehtisilmut pullistelevat, lumikellot kukkivat, valkovuokot olivat kuvaushetkellä nupulla, nyt jo täydessä kukassa ja ainakin yksi kärhö on selvinnyt talvesta hyvin.

Kevätkaihonkukka oli positiivinen yllätys tänä vuonna, pari viime vuonna varjopenkkiin istuttamaani tainta on levinnyt laajalle alueelle ja kukkivat kauniin sinisinä jo nyt. Kyseinen varjopenkki on aina ollut ongelmallinen kasvivalinnan suhteen, se on keväisin niin märkä ettei mikään oikein siellä ole viihtynyt.

Raparperin punaiset varret ja kurttuiset lehdet tekevät myös tuloaan. Tämä on kyseisen raparperin kolmas vuosi, joten toivomme saavamme siitä satoa tänä vuonna. Viime vuonna saimme pari vartta kerättyä.

Olen aina olettanut persiljan olevan meidän oloissa yksivuotinen yrtti. Viime vuonna tosin yllätyin kun näin sileälehtisen persiljan heräävän henkiin keväällä! Pienen googlettamisen jälkeen sain selville, että persilja voi olla kaksivuotinen, jolloin se kukkii toisena vuonna. Keräsin persiljasta lehtiä kunnes se lähti kukkaan ja annoin sen kukkia. Olin kyllä menettää toivoni pariin otteeseen ja leikata kukinnon alas, reilun metrin korkuinen töröttäjä yrttipenkissä ei ollut kauhean kaunis ja siemenet kypsyivät tosi hitaasti. Pöyttäjiä kukinto tosin keräsi reilusti, mikä on pidettävä muistissa mikäli kasvattaa jotain joka tarvitsee pölytystä. Mutta nyt keväällä itseppäisyys palkitaan, persilja on siementänyt itsensä ja näillä näkymin meillä ei tule olemaan puutetta persiljasta pitkään aikaan.