Marjapensaita

Marjapensaat ovat hyvä tapa saada hyvää vähällä työllä. Itse istutus voi olla vähän työläämpää jos sen tekee kunnolla, mutta sen jälkeen pensaat eivät muuta tarvitse kuin rikkaruohojen kitkemistä ympäriltä ja leikkausta silloin tällöin. Istutusvaiheessa pensaalle kaivetaan iso kuoppa, ½ m leveä ja ½ m syvä. Mikäli maa, johon pensaat istuttaa on huonolaatuista kuoppaan laitetaan sekaan palanutta kompostia tai ostomultaa parantamaan maan laatua. Itse laitoin myös sekaan kourallisen - kaksi kanankakkarakeita. Eri puskat istutetaan eri syvyyksille, tämä kannattaa tarkistaa tainta ostaessa.

Rikkaruohojen kitkemisen tarvetta vähensin maanpeittokankaalla. Alla oleva ruoho yrittää kyllä kovasti puskea läpi, mutta tulee kuolemaan valon puutteeseen pian. Jos tuloksesta haluaa nätimmän, kankaan voi peittää katteella. Kangas myös estää veden haihtumisen, mutta tästä tulee enemmän erillisessä postauksessa kattamisesta.

Kaksi vasemmanpuoleista kasvia ovat karhunvadelma ja teivadelma. Nämä tekevät molemmat pitkiä oksia jotka on tuettava, joten poikaystäväni rakensi vaijeritukijärjestelmän joka sijoitettiin puskien taakse. Sekä karhunvadlema, että teivadelma kukkii ja tekee marjaa toisen vuoden oksiin, joten emme odota satoa tänä vuonna. Ohjaamme oksat alemmalle vaijerille nyt, ensi vuoden kasvusto ohjataan sitten ylemmälle vaijerille kun alemmalla vaijerilla olevat 2-vuoden oksat tekevät marjaa. Sadonkorjuun jälkeen nämä oksat leikataan pois ja ylemmän vaijerin oksat siirretään alas. Tällä kiertosysteemillä oksat pysyvät aika hyvässä järjestyksessä ja alemman vaijerin oksat on helpompi suojata talveksi.

Kuvan oikeassa laidassa näkyy (jos näkyy) kolme puskaa, punaviinimarja, mustaviinimarja ja karviaispuska. Aika näyttää jos nämä tulevat tarvitsemaan tukea, mutta tällä hetkellä nämä eivät muuta tarvitse kuin kastelua.

Ananaskirsikka ja siementen itävyysprosentti

En ollut aikonut kasvattaa ananaskirsikkaa tänä vuonna. Kasvatin sitä kaksi vuotta sitten ok tuloksin mutta en kokenut sitä tarpeeksi tärkeäksi, jotta istuttaisin sen uudestaan viime vuonna. Kohopenkkiin nousi kuitenkin yksi taimi itsestään, luultavasti linnun kantama tai kompostin kautta käynyt siemen, jonka annoin kasvaa kun vuosi oli muutenkin niin huono eikä kohopenkkini pärjännyt hyvin. Nyt lumien sulaessa ja kohopenkkiä siistiessä huomasin yhden ananaskirsikan paperikuoren mullan pinnalla, ja sen sisällä kasan siemeniä.

Enhän minä voinut olla kokeilematta, olisivatkohan nämäkin siemenet itämiskykyisiä? Kasvi oli kylvänyt itse itsensä ja mullan pinnalla siemenet olivat olleet sään ja talven armoilla, joten jos nämä vielä olisivat itämiskykyisiä tämä olisi mielestäni kanta josta kannattaa pitää kiinni. Poikaystäväni kysyessä jos kasvatan ananaskirsikoita tänä vuonna, sillä hän haluaisi yhden taimen en voinut enää vastustaa kiusausta. Tuumasta toimeen, saadakseni jonkin näköisen itävyysprosentin laskettua päätin kylvää 50 siementä.

50 siemenestä 35 iti. Tämä antaa itävyysprosentiksi 70% mikäli oli mielestäni yllättävän hyvä tulos ottaen huomioon siementen "säilytyksen".

Tässä vielä kuusi tainta jotka koulin erillisiin ruukkuihin, osa itsellemme, 1-2 poikaystävälle ja loput lahjaksi.

8 kg maa-artisokkaa

..ja pari perunaa

Palstaltamme löytyi maa-artisokkaa. Ja paljon. Valitettavasti edellinen palstavuokralainen oli istuttanut maa-artisokan keskelle palstaa jonne olen suunnitellut muuta, joten kaikki maa-artisokka oli pakko nostaa maasta. Syy, miksi en vain siirrä muita kasveja paikkaan, jossa ajattelin kasvattaa maa-artisokkaa on, että maa-artisokka voi kasvaa 2-3 m korkeaksi ja leviää helposti. Tämän takia haluan sen kasvavan palstan luoteisessa nurkassa, missä sen leviäminen on helppo estää ja jossa se ei varjosta muita kasveja.

Eilisen sadonkorjuun tulos oli noin 8kg maa-artisokkaa ja 6-7 perunaa. Artisokat olivat melko pieniä kooltaan, joten luultavasti edellinen vuokralainen ei ole kylvänyt niitä uudestaan vuosittain vaan on vain nostanut sen verran kun syö ja antanut loppujen olla. Valitettavasti olen hyvin varma siitä, etten saanut kaikkia maa-artisokkia pois, joten niitä tulee putkahtelemaan maasta luultavasti koko kesän ajan.

Kevät!

Kevät on aina niin ihmeellistä aikaa. Pitkään jatkuneen talven jälkeen olen jo melkein menettänyt toivoni, katselen miten esikastatetut tomaattini ovat venähtäneet pituutta, miten taimihyllyt notkuvat taimia ja mietin, miten ihmeessä nämä selviävät siihen asti, että saan ne istutettua ulos. Mutta sitten kevät tuleekin jättiharppauksin eikä sitä oikein ehdi tahdissa mukana.

Mustaherukan lehtisilmut pullistelevat, lumikellot kukkivat, valkovuokot olivat kuvaushetkellä nupulla, nyt jo täydessä kukassa ja ainakin yksi kärhö on selvinnyt talvesta hyvin.

Kevätkaihonkukka oli positiivinen yllätys tänä vuonna, pari viime vuonna varjopenkkiin istuttamaani tainta on levinnyt laajalle alueelle ja kukkivat kauniin sinisinä jo nyt. Kyseinen varjopenkki on aina ollut ongelmallinen kasvivalinnan suhteen, se on keväisin niin märkä ettei mikään oikein siellä ole viihtynyt.

Raparperin punaiset varret ja kurttuiset lehdet tekevät myös tuloaan. Tämä on kyseisen raparperin kolmas vuosi, joten toivomme saavamme siitä satoa tänä vuonna. Viime vuonna saimme pari vartta kerättyä.

Olen aina olettanut persiljan olevan meidän oloissa yksivuotinen yrtti. Viime vuonna tosin yllätyin kun näin sileälehtisen persiljan heräävän henkiin keväällä! Pienen googlettamisen jälkeen sain selville, että persilja voi olla kaksivuotinen, jolloin se kukkii toisena vuonna. Keräsin persiljasta lehtiä kunnes se lähti kukkaan ja annoin sen kukkia. Olin kyllä menettää toivoni pariin otteeseen ja leikata kukinnon alas, reilun metrin korkuinen töröttäjä yrttipenkissä ei ollut kauhean kaunis ja siemenet kypsyivät tosi hitaasti. Pöyttäjiä kukinto tosin keräsi reilusti, mikä on pidettävä muistissa mikäli kasvattaa jotain joka tarvitsee pölytystä. Mutta nyt keväällä itseppäisyys palkitaan, persilja on siementänyt itsensä ja näillä näkymin meillä ei tule olemaan puutetta persiljasta pitkään aikaan.

Hankikylvöt

Hankikylvö on minulle uusi kokeilu tänä vuonna. Ideana on siis, että kylmäkäsittelyn vaativat siemenet kylvetään sisällä, siemenet saavat imeä itseensä vettä ja sitten kylvölaatikot viedään ulos lumihangen alle. Helpompi vaihtoehto olisi toki kylvää kasvit suoraan maahan halutulle paikalle syksyllä, mutta ainakin minä olen hyvin epävarma siitä, mikä nyt olikaan se kylvetty kasvi ja mikä rikkaruoho joten tämä sopii minulle paremmin. Puhumattakaan siitä, että en osaa oikein suunnitella jos syksyllä mitä kasvia haluan mihinkin ja missä määrin.

Kylvölaatikkona käytin yliopiston kahvilasta löytyneitä mustia lihalaatikoita (kahvilan henkilökunta jopa pesee laatikot). Pistin pohjiin reiät jotta ylimääräinen vesi pääsisi valumaan pois ja täytin laatikot tavallisella puutarhamullalla. Kylvin haluamani siemenet, laitoin laatikoihin laput ja kastelin. 2-3 päivää myöhemmin kaivoin pois lumet kohopenkkini päältä, asettelin laatikot sinne ja peitin taas lumella. Sisällä pidettävä aika vaihtelee paljon kasvien välillä mutta minä oikaisin vähän ja toivoin, että tuo aika riittää näille siemenille sillä mikään näistä kasveista ei tietääkseni ole erityisen herkkä tai vaativa. Lumien sulaessa on tarkkailtava, etteivät kylvöt pääse kuivumaan ja ne peitetään lumella niin kauan kun lunta löytyy.

Hankikylvöjen paras puoli on, että kasvit itävät kun aika on sopiva. Ainoa tehtävä joka minulle jää on kastelu ja siementen idättyä ja kasvettua niiden kouliminen suurempiin ruukkuihin tai suoraan kasvupaikalle.

Lista kylvetyistä siemenistä:

• Japanin akleija
• Lehtoakleija
• Jaloakleija
• Kultaesikko
• Kaunopunahattu
• Unikko
• Helovuokko
• Arovuokko